“THE MAXIMUM FORCE OF THE FUTURE!” Kaikki suuri täytyy aloittaa jostain. Mad Max on elokuva, jonka näin ensimmäisen kerran lapsena, ja muistan olleeni melko kyllästynyt suurimman osan elokuvan kestosta, lukuun ottamatta pienoista adrenaliiniryöppyä käytännön stunt-työstä ja autojen sekasäätöstä. Pidin siitä, mutta en oikeastaan syttynyt siihen. Tietenkin The Road Warrior oli välitön klassikko ensikatsomalla, ja se säilyi leffaa kasvaneena lempielokuvistani. En palannut Mad Maxiin vielä toiseen vuosikymmeneen, mutta nyt olen nähnyt sen useita kertoja viime vuosina ja olen oppinut arvostamaan sen raastavaa, minimalistista, visceral- luonnetta. Varhaisen Mel Gibsonin näyteikkunana se on myös hauska, sillä vähäisellä dialogilla näkee, miten nälkäinen supertähti on kehitteillä. Kaikki tämän jälkeen on parempaa, mutta mikään ei olisi mahdollista ilman sitä, että Mad Max loi kaaottisen ilon ja mylvinan menon tunteen, jota tullaan hyödyntämään entistä fiksumpana ja kiihtyvämpänä. Melko kelvollinen elokuvakokemus, joka on kiistatta klassikko. Mitä te kaikki ajattelette Mad Maxista? Onko se teidän lempi Rod Warrior -elokuvistonne? Jutelkaahan alta! @shoutfactory