Se voi kuulostaa hullulta, mutta DKC2 onnistuu parantamaan ensimmäisestä jaksosta lähes kaikilla osa-alueilla. Grafiikkaa on vielä parempaa, musiikki on loistavaa—kuunnelkaa kaikkien lempikirjasto Stickerbrush Symphonyä—ja ennen kaikkea kenttädesign on paljon parempi. Vaikka suosinkin ensimmäistä osaa pelkästään nostalgia- syistä, myönnän DKC2:n olevan kokonaisuutena parempi peli, mikä on melko saavutus. Ajatus siitä, että se julkaistiin suunnilleen samaan aikaan kuin Yoshi’s Island, on aika häkellyttävää. Ainoa suuri harmini on tämän pelin kokonaisuuden synkät, pimeät ja masentavat sävyt verrattuna edeltäjän iloisempaan ja värikkääseen tunnelmaan.